Joku suomalainen teki pari vuotta sitten kirjan ihmisten nimistä ja millaisia kunkin nimiset ihmiset ovat. En ole lukenut kirjaa, mutta olen omassa hengessäni vuosia miettinyt minkälaisia vaikka kaikki Sari nimiset on. Ainoa järkevä Jesse-niminen tyyppi, kenet tunnen, on koira. Kaikki muut tietämäni Jesset on jonkin sortin hyypiöitä. Oon päättänyt, että jos saan joskus pojan, sen nimeksi tulee Kalle. Varasin sen jo itselleni. Siskolle ja sen miehelle ei kuulemma tuota vaikeuksia että Kallen käyttöoikeus on mulla. Hyvä. Sitten tajusin, että kaikki nimet, joista tykkään, on Ankkalinnasta: Kalle (ruotsiks Kalle-anka), Iines, Minni. Voi paskat! Eli noista on sit valittava yksi ja unohdettava muut.
Asiasta moottorisahaan. Tai ei täysin. Kyllä tää oikeestaan liittyy noihin nimiin, koska jotta voin antaa ainottakaan nimeä, mun on saatava ensin lapsi ja vielä sitäkin ennen mies. Ja mieheenhän tää juttu nyt liittyy. Oon niin huono-onninen miesten(kin) suhteen, että se alkaa olemaan enää vaan humoristista. Oon itse tavallinen vähän alle kolmekymppinen naapurin tyttö. Mulla on korkea moraali. En siedä vääryyttä niin, ihmisten, kuin eläintenkään kohtelussa. Lähtisin monenkin asian puolesta mielenosoitukseen. Ala-asteella keräsin Animalian addressia eläinkuljetusten inhimillistämisen puolesta ja vielä sitäkin ennen uhosin, että vielä musta tulee presidentti ja ensitöikseni lopetan sorsastuksen. No, pointti on siis siinä, että vaikka moni asia nostattaa minussa suuria tunteita, olen kuitenkin sillain tavallinen, että en ole esim. tiukka demari tai käy kirkossa joka sunnuntai (ikinä). No, jostain helvetin syystä imen puoleeni ainoastaan joitain aivan hämäriä tyyppejä. Ne vaikuttaa ja näyttää päälle päin normaaleilta, mutta sitten ne paljastuukin jehoviksi tai mielisairaiksi. Haluan korostaa, että olen aika suvaitsevainen. Mulla ei ole mitään edellä mainitsemiani ihmisryhmiä vastaan, mutta en mä näe itseäni myöskään paasaamassa ihmisten käännyttämisestä sängyssä ennen nukkumaan menoa, you know. Niin, nyt sitten, kahden jehovan jälkeen aloin miettimään, että alkaa jo olemaan tilastollinen mahdottomuus alkaa tapailemaan kolmatta jehovaa peräkkäin. Ja kyllä, olin oikeassa, mutta mies osoittautuikin uusnatsiksi. Ei jumalauta, ihan oikeesti. Uusnatsi. Mitähän seuraavaks… Luulis että tässä maassa olis vähän enemmän ihan normaaleja suomalaisia miehiä, mutta mistä hemmetistä kaikki ääripään kulkijat sattuu just mun tielle!!!!!!!!!!! Yrittääköhän universumi kertoa mulle jotain. Jos saan joskun ihan tavallisen miehen, niin ainakin osaan arvostaa sitä näiden aiempien tapausten jälkeen.