Rakkaus. Nyt on aloitettu blogi kivalla sanalla ja voidaan keskittyä olennaiseen. Mua alko hämäämään, että päivitän liikaa Facebook-statustani ja se alkoi tuntumaan vähän nololta. Ei kaikkia mun Facebook-kavereita taida kiinnostaa mun mielipteet Jesse Kaikurannan tuotannosta tai siitä miten mun kauppareissu meni. Tätä blogia lukee sitten ne, joita ne kiinnostaa. Jostain kumman syystä mulla on nimittäin tarve päästä kertomaan kaikki tymät juttuni eteenpäin. Kun asuu yksin, niin tuntuu yksinäiseltä, jos pitää kaikki ajatuksensa vaan itsellään. Ja kyllähän tää pitää myös päiväkirjankin virkaa, mitä nyt on vähän julkinen sellainen.
Muistelin eilen, kuinka kivaa oli tehdä esseitä koulun äikän tunneilla. Enää en välttämättä osaisi repäistä novellia harakoista tai kirjoittaa kuva-analyysiä hedelmävadista. Tätä kautta pääsee toteuttamaan kirjoittamisen tarvetta.
Trendissä on (ainkain ollut) kolumnistien sivuilla pieni luonnehdinta kirjoittajasta, tyyliin: Maija Maukas- tykkää vesilätäköissä hyppimisestä ja nauraa pieruhuumorille. Mun luonnehdinta menis kai näin: Jenni -arvostaisi sitä, ettei aina tarvitsisi itse kantaa kauppakasseja ja nauraa omalle ärsyyntymiselleen.
Ja mitä tulee blogini nimeen… Kaveri katsoi mulle joulukuussa Tarot-korteilla ennustuksen koko tälle vuodelle. Tammikuun kohdalla yhtenä avainsanana on iloinen pässi. Tavoitin siitä heti itseni. Olen ollut tämän kuun poikkeuksellisen iloinen ja useimmiten olen yhtä jääräpäinen, kuin pässit. Vähän jännittää, mitä ensi kuu tuo tullessaan, siinä oli yhtenä avainsanana surullinen pässi… Aluksi nimi piti olla Rakkaudella, iloinen pässi, mutta kun tajusin, että sen lyhenne on R.I.P. en voinut kelpuuttaa sitä taikauskoisena tyyppinä. Nyt lyhenne on T.I.P. ja se kuulostaa paljon kivemmalta.
Se on moro, sano poro.